Heini Koukkari

Kun etsin tänä aamuna lämpimiä vaatteita, käteni osui kuvan harmaansininen villatakki. Kerron siitä.  Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1990 ja monen muun tavoin kävin kirjoitusten jälkeen ansaitulla lomamatkalla: Ostin kahden viikon pakettimatkan Krimin Jaltalle. Krimi oli silloin osa Ukrainan neuvostotasavaltaa ja Neuvostoliittoa.  Olin opiskellut yläasteella kaksi vuotta venäjää ja kirjoitusten jälkeen opiskelin sitä omin päin vähän lisää. Edessä siintävä matka antoi motivaatiota.  Niinpä lensin toukokuussa Oulusta Helsinkiin ja Helsingistä ryhmän mukana Aeroflotilla Simferopoliin, siis Krimin keskiosan tietämille. Simferopolista oli yhteiskuljetus Jaltan lomakaupunkiin Mustanmeren rannalle.  Sieltä, jaltalaisesta tavaratalosta, ostin tämän villatakin. Värivaihtoehtoja oli kaksi, sen muistan. Tämä sininen oli niistä värikkäämpi.  Yhtenä päivänä otin bussin Jaltalta takaisin Simferopoliin. Olin vielä kokematon matkaaja: Minulla ei ollut Simferopolin karttaa, eikä mitään tietoa, missä

Kempeleentien ja Ollilantien risteykseen tulee liikenneympyrä ja siihen taideteos. Yhteisöllisyysvaliokunnassa valittiin tänään teoksen toteuttava taiteilija.    Kulttuurisihteeri oli roudannut paikalle kaksi "taiteentuntijaa": toisen Oulun taidemuseosta ja toisen Oulun taiteilijaseurasta.    Äänestyksessä taideteoksen tekijäksi valittiin jo valtion taiteilijaeläkettä nauttiva menestynyt taiteilija Jaakko Pernu. Itse äänestin tyrnäväläistä taiteilijaa, mutta muiden kupissa paikallisuus ei painanut mitään.   Asia oli käynyt edeltävästi seniorineuvostossa ja myös he olivat ymmärtäneet paikallisuuden arvon ja olleet tyrnäväläisen kannalla.    Kulttuurisihteeri perusteli Pernun valintaa sillä, että myös Kempeleen teos tulee näkymään tämän kuuluisan taiteilijan portfoliossa ja se tuo Kempeleelle tunnettavuutta...Ei voisi huonommin asiaa perustella.    Omia juuriaan ja kotiseutuaan arvostava ei tarvitse tälläisten julkkistaiteilijoiden stausta ja brändiä, vaan tukee ja antaa paikal

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuusto, Uutena valtuutettuna minulle on jo selvinnyt, ettei talousarvion valmisteluvaiheessa yksittäisellä valtuutetulla tai oikeastaan koko valtuustolla, ole enää kovin paljon vaikutusvaltaa. Menot budjetissa määräytyvät valtaosin aikaisemmin kunnan toimielimissä tehtyjen investointeja ja palveluita koskevien päätösten  ja valtion antamien velvotteiden mukaan. Tietoa valmisteilla olevan talousarvion yksityiskohdista on kuitenkin saanut sitä valmistelevilta kunnan viranomaisilta, kiitos siitä.  Meille Vapauden liitossa, kuten oletettavasti kaikille muille puolueille täällä, on tärkeää kunnan itsenäisyys, kuntalaisten vapaus päättää itse omasta elinympäristöstään, pitää se turvallisena, viihtyisänä, yhteisvastuullisena. Ouluun liitettynä valta siirtyisi tässä suhteessa muille, Kempele nähtäisiin pelkkänä asuinalueena ja sijoituspaikkana. Tämä itsenäisyyden säilyttäminen edellyttää hyvää taloden hyvää talouden pitoa.       Ensi vuoden talousarviossa erityisen

Kempele on mukana Pohjois-Pohjanmaan teollisuushamppuklusteri-hankkeessa. Hankkeen tarkoitus on luoda alan toimijoiden verkosto eli antaa potkua kuituhampun kasvatukselle ja jalostukselle Pohjois-Pohjanmaalla. Kuituhampun käyttö erilaisten materiaalien uusiutuvana raaka-aineena, ja myös uusiutuvana energialähteenä, on globaalisti vahvassa nousussa. Sen kasvatuksessa ei tarvita kasvinsuojeluaineita, ja sen kasvatus onnistuu murto-osalla(n. 1/6) vedestä, jonka puuvilla kasvaakseen vaatii. Torstaina 1.12. oli Tyrnävällä hankkeeseen liittyvä kaikille avoin seminaari. Seminaari kuului samalla myös Oulun yliopiston Tekniikan torstai-seminaarisarjan. Puhujien joukossa olikin vahva edustus teknillisen tiedekunnan asiantuntijoita. Suomen ylpeys on Suomessa 1990-luvulla kehitetty Finola-öljyhamppulajike. Se on risteytys kahdesta pohjoisvenälaisesta villihamppukannasta! Tutkijat saivat noiden villihamppujen siemenet Vavilov-instituutista Pietarista. Tällä hetkellä Finola on myös yleisin Kanadassa

Jutussa haastatellaan Helsingin kaupungin tietokeskuksen maahanmuuttoasioiden vastuualueella toimivaa erikoistutkija Pasi Saukkosta. Hän tuntee, paremmin kuin kukaan muu (?), maahanmuuton vaikutukset Helsingin kaupungin toimintaan ja talouteen. Oletettavasti myös työperäisen maahanmuuton osalta.   "Tutkijana hän on yrittänyt tuoda maahanmuuton, kotoutumisen ja kotouttamisen faktoja esiin vuosia, mutta keskustelut päättäjien kanssa eivät ole johtaneet mihinkään". Kuitenkin esimerkiksi Teknologiateollisuus on halunnut jopa 1.3 miljoonaa työikäistä maahanmuuttajaa vuoteen 2050 mennessä.  Eikö päättäjien kannattaisi kuunnella tutkijaa ja ottaa Helsingin kokemuksista opiksi? Ilman asiaankuuluvaa riskienhallintaa, päätösten perustamista riittävälle ja luotettavalle tiedolle, voi käydä niin, että ongelmien korjaantumisen sijaan niitä saadaankin vain lisää. PS. Saukkonen korostaa, ettei hän ole maahanmuuttoa vastaan. Muistan hänen jopa todenneen, että maahanmuuttajasta tulee suom